Maria Asunnan puhe sankarihaudoilla, itsenäisyyspäivä 2022

Puheeni Nokian kirkon sankarihaudoilla, otsikolla ”Koti-ikävä”:

”Suomen 105 vuotta kestänyttä itsenäisyyttä kunnioittaessamme katseemme kääntyvät historiaan, jota ilman me emme olisi täällä tänään.

Palaan syksyyn 1939, jolloin vasta 21-vuotias Eero oli saanut palvelukseenastumismääräyksen Karjalan maille. Myöhemmin, 2000-luvulla, sain luettavakseni Kenttäpostia-kirjasen, johon sukulainen oli koonnut Eeron rintamakirjeitä ystävättärelleen Elmalle.

Rintamalla Eeroa vaivasi ikävä kotiin. Hän kirjoitti ystävättärelleen Elmalle koti-ikävästään telttalyhdyn himmeässä valossa: ”Jouluyönä, kun muut nukkuivat, valvoin ja annoin ajatuksieni lentää sinne Hämeeseen pitkin kuutamoista linnunrataa. Siellä, omalla rakkaalla kotiseudulla on minulle niin paljon korvaamatonta.”
Eero oli isosetäni. Hän varttui samassa Ruoveden syrjäkylässä, samassa maalaistalossa kuin minä, siellä missä tie päättyy – vuosikymmeniä ennen syntymääni. Eeron nuoruudessa korret koottiin olkisiteillä lyhteiksi elopellolla, minun lapsuudessani isä peruutti Valmetilla täyden paalilastin tallinparvelle.

Vuosikymmenten aikana maailma muuttui hurjaa vauhtia, aivan kuten nykyisessä maailmanajassa; muutos on aina läsnä, me emme voi juosta sitä karkuun.

Toisaalta minun ja Eeron kokemuksissa lienee myös jotakin muuttumatonta, ajatonta, ikiaikaista. Eerokin istui samoilla porraspuilla ja katseli rauhaa huokuvaa kotipihaa. Me molemmat hiihdimme samoilla mailla, kiersimme suunnattoman hongiston, kompastuimme kenties saman penkan reunaan.
Nämä ovat niitä asioita, jotka säilyvät isältä pojalle, äidiltä tyttärelle: luonto ja elonpiiri, jota me hengitämme ja joka tarjoaa meille turvaa.

Me elimme kodissa, joka oli turvallinen suoja. Se tarjosi oman tilan lapsilleen, paikan, joka oli täynnä muistoja ja mahdollisuuksia.

Vain ihminen, joka on kiinnittynyt kotiinsa, voi ymmärtää heitä, jotka ovat kotinsa menettäneet. Häädetyt torpparit, evakot, pakolaiset ja muut pakon alaiset: taloudellisessa ahdingossa kodittomiksi joutuneet tai vaikkapa avioerossa kotinsa jättäneet – he ovat tunteneet lähtemätöntä kaipuuta paikkaan, joka teki heistä heidät:kotiin!

Se koti, jossa minä ja Eero kasvoimme aikuisiksi, oli koti, jonne Eero ei enää palannut rintamalta.
Tykkitulta, vihollisen rynnäköitä, hyökkäysvaunuja.

Hän haavoittui Näätälässä, Viipurin maalaiskunnassa, vain yksi päivä ennen talvisodan päättymistä. Maanviljelijän poika Eero Kalervo Asunta, joka oli syntynyt joulukuussa 1917, tuolloin yhdeksän päivän ikäiseen itsenäiseen Suomeen, menehtyi 22-vuotiaana.

Eero ei enää nähnyt rakasta kotilahteaan ja sen tyyntä peilipintaa, kaislikkoa, riippakoivikkoa. Nuori mies lähti taivaan kotiin, kuten siihen aikaan yleisesti uskottiin.

Silti haluan uskoa, että yhä edelleen jossakin lapsuuskotimme hirsien tai hiekkateitten muistissa elää Eero.
Oma koti, kotimaa. Eero oli yksi tuhansista kaatuneista suomalaisista miehistä, jotka omalla hengellään lunastivat meille itsenäisyyden. Suomalaisten tappiot talvisodassa olivat 26 662 sotatoimissa kuollutta ja noin tuhat siviiliä. Heidät menetimme lyhyessä ajassa, 105 päivässä. Kotinsa menetti noin 430 000 suomalaista eli useampi kuin joka kymmenes väestöstä.

Moni nuori mies, poikanen vielä, menetti henkensä meidän takiamme: sinun takiasi, sinun vapautesi tähden.
Heidän uhrauksensa on läsnä myös tänään, kun me kokoonnumme kunnioittamaan vapaata Suomeamme.
Samalla muistamme Ukrainaa, jossa taistelevat nyt heidän omat poikansa ja tyttärensä, talvisodan hengessä.
Itsenäisyys on suurinta vapautta, eikä sen koskaan tule muuttua merkitykseltään itsestäänselvyydeksi.
Kiitämme sotiemme veteraaneja vapautemme lunastamisesta, rakkaudestanne koteihimme, rakkaudestanne kotimaahamme, rakkaudestanne kansalaisiin: poikiimme ja tyttäriimme.

Tämä rakkaus yhdistettynä uskoon ja toivoon antoi nuorille sotamiehille voiman taistella vapauden puolesta. Tämä vapaus yltää ylisukupolvisesti, ajattomasti ja iättömästi näihin päiviimme asti, siis vuosikymmenten päähän, tähän hetkeen. Te jätitte jäljen, joka ei katoa koskaan. Me kiitämme teitä siitä. Mittaamaton kiitoksemme lähtee koko sydämistämme, uhrauksistanne isänmaamme eteen.”

Maria Asunta
kirjailija-toimittaja
Nokian kaupunginvaltuuston 2. vpj (ps)
Nokian PS-valtuustoryhmän pj.

Näin itsenäisyyspäivää juhlittiin Nokialla – Katso tästä jutusta kuvat juhlallisuuksista:
#NokianUutiset https://www.nokianuutiset.fi/elaman…/art-2000009248478.html…
#Ruovesilehti: https://www.ruovesi-lehti.fi/article-6.110.112875.43f9e693a3