Härnääkö joku nyt meitä ottamaan kantaa?

Hyi immolaiset, vai taputetaanko käsiä, että otatte esille kipeän kysymyksen. Monikulttuurista herää sellaisia ajatuksia, että sitähän on ollut iät ajat. On Lappilaisia, ruotsinkielisiä, romaneja, juutalaisia, ortodokseja, tataareja, uskovaisia, ateisteja, lahkolaisia, savolaisia, tullilaisia, svullilaisia, työläisiä, herroja, porvareita, nyt sitten soppaan lisätään erilaiset elämäntavat, seksuaalivähemmistöt ja maahanmuuttajien iso kirjo. Mitä rikkautta tässä on ollut ja on?

Jotkut ovat sitä mieltä, että antaa tulla listaan lisääkin väriä tällaista rikkautta, ja toiset, että nyt riittää. Mistä nämä kulttuurit, elämäntavat, asenteet, ihonväritkin ovat alkuisin? Tässä syntymän ja kuolevaisuuden välisessä koeajassa tehdään koko ajan valintoja, lähtien kodeista, josta olemme itse kukin lähteneet. vuosituhansien aikana on tapahtunut kaikenlaista.

Nyt ollaan liikkuvia, rajoja ei ole, törmäillään toisiimme. Kitkaa edelleen lintukodossammekin, mutta olemme hitsautuneet aika hyvin yhtenäiseksi kansaksi, kiitos kovienkin kokemustemme opetukset. Meillä on lakimme ja tietyt sovitut säännöt, perinteet. Luonnoton, pakotettu ihmisryhmien siirtely, alkaa osoittautua monissa maissa hallitsemattomaksi.

Työperäinen maahanmuutto aikoinaan, kuten Amerikkaan, Ruotsiin, Australiaan, tuotti kansojen sulatusuuneja, mustien pakkosiirrot pitkäaikaisia ongelmia. Rotusyrjintää, vähempiarvoisuutta, sopeutumattomuutta näkee kaikkialla.

Mikä lääkkeeksi? Jos ei viihdy maassa maan tavalla, niin maasta tulee saada lähetä. Mikään yhteiskunta ei kestä rajattomasti maahantuloa. Resurssit eivät riitä, ei raha eikä mahdollisuus sopeuttaa.

Jokaisen maan tulee harkita itse ja tehdä valintansa, lakinsa, mikä on kullekin osapuolelle viisasta. Mikä tahansa ryhmä leimautuu käyttäytymisensä mukaan. On romaneja, afgaaneja, mustia, thaimaalaisia, virolaisia, jotka tekevät ahkerasti työtä, maksavat veronsa eivätkä elä muiden siivellä.

He ovat aivan oikeasti suomalaistuneet, kaikessa sen myönteisessä mielessä. Kiitos heille. Jäitä hattuun kaikille, ettemme ylikuumennu.

Kirjoittaja: Tuomo Isokangas

Mielipide julkaistu NU 29.07.2015