Maria Asunta: valtuustoaloite erityislasten ja heidän huoltajiensa asiakastyytyväisyyden selvittämisestä

Valtuustoaloite
erityislasten ja heidän huoltajiensa asiakastyytyväisyyden selvittämisestä

Valtuutettu Maria Asunta esittää kaupungille toiveen erityislasten ja heidän vanhempiensa asiakastyytyväisyyden selvittämisestä. Selvityksessä kartoitetaan mm. kokemuksia pienluokkasiirrosta ja siitä, ovatko erityisen tuen statuksella olevat lapset saaneet koulupolullaan tarvitsemaansa tukea. Selvitys tulisi teettää haastattelututkimuksena ja avoimesti siten, että perheet saisivat mahdollisuuden ilmoittautua itse mukaan.
Seutuvertailun 2021 perusteella Nokialla useampi kuin joka viides (21,5%) on tarvinnut tehostettua tai erityistä tukea oppimiseensa. Nokialla lukuvuonna 2021–2022 esikoulussa oli 506 oppilasta, perusopetuksessa 4235 oppilasta, yhteensä 4741. Alla Nokian prosenttiluvut, suluissa seutukunnan (Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Tampere, Vesilahti, Ylöjärvi) keskiarvo:
• pienryhmien oppilaiden osuus oppilasmäärästä 6,9% (4,8%)
• tehostetun tuen oppilaiden osuus 13,1% (13,1%)
• erityisen tuen oppilaiden osuus 8,4% (6,7%)
• pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaiden osuus (kaikki erityistuen oppilaita) 1,4% (1,5%)
• sairaalakoulujen oppilaat ovat mukana luvuissa.

Nokian luvut ovat siis erityisoppilaiden ja pienryhmäoppilaiden osalta seutukunnan suurimmat. Nokialla tuentarpeisten määrä kasvoi noin 10% viime vuoden aikana. Vuonna 2022 Nokialla oli 1075 tuen oppilasta, kun edellisvuonna heitä oli 980. Nokian kaupunki sitoutui talousarviossaan Perussuomalaisten pyynnöstä selvittämään kasvun syyt ja muutosta ohjanneet tekijät: ”Kaupunki huomioi tuentarpeiset lapset. Erityistä huomiota kiinnitetään neurokirjon (nepsy) lasten tukemiseen. Vahvistetaan poikkihallinnollista yhteistyötä.”

Erityislasten auttaminen on aina yhteistyötä vanhempien kanssa. Nokialla on monia pienluokkia, joille pääsy voi edellyttää lähikoulunvaihtoa ja taksimatkaa uuteen kouluun. Toisinaan siirto on huoltajien toiveena, palvelee lapsen etua ja on välttämätön esimerkiksi aistisäätelyn kanssa ongelmissa oleville autistilapsille. Joskus taas koulunvaihto tuntuu ”pompottelulta”. Koulun vaihtaminen on suuri muutos erityislapsille, joille pysyvyys ja muuttumattomuus tuo turvaa. Heille on usein tavallista vaikeampaa muodostaa pysyviä kaverisuhteita. Silti juuri erityislapsia siirretään eniten paikasta toiseen ja toisinaan vastoin huoltajien ja lasten tahtoa. Sanotaan, että lapsella on parempi jossain muualla, mutta selvittämättä jää, onko niin todella.

Erityislasten ja heidän perheidensä kuuleminen omassa asiassaan antaisi kaupungillemme tietoa siitä, kokevatko asianosaiset tulleensa autetuiksi tuentarpeen kirjaamisen myötä, miten koulunkäyntiä on tuettu ja mitä tukia on jäänyt saamatta. Oleellista on saada tietää, millaista tukea tuen kohteet kokevat tarvitsevansa.

Olisi tiedusteltava niiltä erityislapsilta, joiden koulupolku on juuri päättynyt, miten heidän koulunsa on sujunut. Mistä asioista oli apua ja mitä he olisivat toivoneet lisää? Mikä aiheutti ahdistusta, mikä tuotti iloa? Miten koulunvaihto on vaikuttanut oppimiseen ja kaverisuhteisiin?
Entäpä kokivatko vanhemmat tulleensa kuulluiksi siten, että heitä kohdeltiin oman lapsensa asioiden parhaina asiantuntijoina?

Erityislapset ovat haavoittuva ihmisjoukko ja he usein jäävät väliinputoajiksi palvelujärjestelmissä: vammaispalveluissa perheet sysätään omaishoidontuen ulkopuolelle, henkilökohtaista avustajaa on lapselle vaikeaa saada. Neurokirjon lapsilla on kohonnut riski esimerkiksi joutua koulupudokkaiksi, sijoitetuksi pois kotoaan tai esimerkiksi väkivallan uhriksi.

Onnistunut koulupolku onkin aivan korvaamaton tekijä lapsen elämäntaipaleella. Ajantasainen tieto palvelunsaajalta itseltään antaa työkaluja ja rohkaisua opettajille, mutta myös koulutuspolitiikkaan ja palvelujärjestelmiin liittyvien asioiden päättämisestä vastaaville henkilöille kunnassamme. Tiedon avulla vahvistamme tosiasioihin pohjautuvaa kuvaa maailmastamme, parannamme palveluiden laatua ja myös vahvistamme kuntalaisten oikeusturvaa ja -varmuutta.

Laki säätelee erityisopetuksen järjestämistä. Resurssipula ei ole pätevä peruste tuen epäämiselle, vaan tukea on tuotava lapsen luo. Perusopetuslain mukaan esimerkiksi oppilaan tarvitsemat avustajapalvelut kuuluvat tehostettuun tukeen, joten palvelun saamiseksi ei edellytetä erityisen tuen päätöstä tai koulusiirtoa. Tästä Aluehallintovirastokin on huomauttanut Nokian kaupunkia päätöksessään viime vuonna.

Parhaimmillaan selvitys antaa tienviittoja siihen, mitä pitäisi tehdä, jotta lähikouluihin saataisiin oikeanlaista tukea sitä tarvitseville lapsille. Erityislasten ja heidän läheistensä kokemusten kuuleminen olisi johdonmukainen seuraus kaupunkimme talousarviosta 2021, johon perussuomalaisten valtuustoryhmä jätti muutosesityksensä kautta maininnan tukea tarvitsevien lasten huomioimisesta, korostaen, että ”lasten poikkihallinnollinen tukeminen varhaisessa vaiheessa tulee säästämään kustannuksia myöhemmin esimerkiksi sijaishuollossa ja erikoissairaanhoidon kuluissa”.

Valtuustoaloite tukee ”lapsiystävällinen kunta”-hanketta, joka on tarkoitus jalkauttaa koko organisaation toimintaan Nokialla. Lasten osallistumisen varmistamiseen ohjaa paitsi Nokian kaupungin kuntastrategia myös Pirkanmaan liiton maakuntaohjelma, jossa todetaan: ”Pirkanmaalla kukaan ei syrjäydy.”

Maria Asunta
Matti Salin, Janette Salminen, Juha Toivainen, Jukka Pulakka, Jani Erola, Joona Lehtinen, Tuomo Isokangas

Lähteet mm. 1) ”Oulussa kartoitettiin alkuvuonna 2022 erityislasten vanhempien arkea siten, että kyselyyn vastasi noin tuhat erityislasten vanhempaa Suomessa. Kyselyn toteutti Oulun seudun omaishoitajat ry. Kyselyn perusteella kävi ilmi, että erityislapsen hoitamisen vuoksi oli työsuhde loppunut 17 prosentilla kyselyyn vastanneista lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Vanhemmat kokevat työelämässä mukana pysymisen voimauttavaa. Arkea rasittavat erityislasten diagnoosien viivästymiset ja työyhteisöjen asenteet. > https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/erityislasten-vanhempien-arkea-kartoitettiin-tyoelama-haastaa-joustaa-ja-kannattelee
2) Tuenstatusten määrä on kasvanut koko 2000-luvun ajan Suomessa. Tilastokeskuksen koulutustilastoista 2020 käy ilmi, että peruskoululaisista useampi kuin joka neljäs (29%) saa jonkinlaista oppimisen tukea. Useampi kuin joka viides (21,3%) peruskoululainen on tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Manner-Suomessa eniten tehostettua tai erityistä tukea saavia on Kymenlaaksossa (27%) ja vähiten Pohjois-Pohjanmaalla (16%). Erityisen tuen oppilaiden osuus peruskoulun oppilaista vaihtelee maakunnittain 4–14 %:n välillä. Valtaosin oppilaat on integroitu osaksi yleisopetusta, mutta kuitenkin joka kolmas erityislapsi opiskelee kokonaan erityisluokassa. > https://www.stat.fi/til/erop/2020/erop_2020_2021-06-08_tie_001_fi.html
3) Tilastokeskuksen oppimisen tuki -tilaston tietokantataulukko, esim. taulukko 137q >
https://pxweb2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__erop/?tablelist=true